nasta käsin poliittista mobilisaa-
tiota, puhuu markkinafundamen-
talismista uusliberalismin sijaan,
uskaltaa kiteyttää vallan laatuun
ja jakoon vaikuttamisen ydin-
kysymyksen määrällisen vallan
pallottelun sijaan. Ajatus muis-
tuttaa monen ranskalaisen 60-
lukumuistelijan otetta. Tuomas
Rantanen voivottelee uuslibera-
lismilla, mutta kuvaa riskiyhteis-
kunnallisen (Beck) opin henges-
sä sosiaalisesti innovatiivisia pu-
na-vihreitä vastakonehankkeita,
jotka hyödyntävät aktiivisesti sys-
teemin omaa rakennetta mutta
luovat sen sisään omia päämää-
riään (yliopistojen laatutehok-
kuus, ay-liikkeen demokratisoin-
ti).
lueet, asiantuntijat ja arviointi-
puheet uusliberalismin toimeen-
panijoiksi on nyt poliittisesti
avoimempi ja virittelee ohjelma-
(Arendt) ja globaali "moneus"
(Hardt Negri) luovat perustaa
käytännön globaalille puolueelle
ja sen ongelmat tunnistavalle
moniarvoisuudelle. Tästä kirjoit-
tajakolmikon politisointitavasta
ei olekaan enää pitkä matka sii-
hen, että globaalin ja riski(eko)-
vastuullisen puolueen moment-
teja ja hahmoja haettaisiin vaali-
kansanvaltaisen nostalgian lisäk-
si myös uusista markkinavastuis-
ta ja -sanktioista, yksilöllisistä va-
linnoista ja ammattietiikoista,
2000-luvun uusien osallisten ja
innovaatiokumppanien kompro-
misseista ja kasvun rajat tunnis-
tavista nuorten rauhoittavista
kulttuureista tai elämän- ja työn-
teon tavoista. Tällaisista haasteis-
ta Karina Jutilan politiikan so-
siaalisuus, asiantuntijuus ja viih-
teellisyys voisivat saada puna-
vihreätä leimua. Tällaisen politii-
kan jälkeen Eetu Wirenin anarko-
sympaattiset palkkatyötä rienaa-
arkikokemusta.
kosen ulkopolitiikan kaltaista eko-
logisen äärellisyyspolitiikan vält-
tämättömyysretoriikkaa. Vapaus
loppuu nyt on viisas pakko...!
Vaikka toisessa potenssissa kehi-
tettyä imperatiivia pehmenne-
täänkin blanchotilaisella eksis-
tentialismilla ja ei-koulua-käy-
mättömien yleisöillä, se jää koko-
elman kirjalliseksi linkolalaisnoo-
tiksi. Samanlaiseen politiikan "py-
häpäivän" loppuun päätyy myös
Arja Alho joka paradoksaalises-
ti on aina eri poliitikon vaiheis-
saan säilyttänyt marxilaisen eet-
tisen paatoksensa. Mutta juuri
politiikassa riski ja kriisi voivat ol-
la vapauden alku, uuden oppimi-
sen ja toiminnan mahdollisuus.
valt. lis., Helsingin yliopisto
semmisto etsii työtä. Vasem-
mistofoorumi ry., Tutkijaliitto,
Like, Helsinki 2008. 292 s.
identiteettiin työn käsitteen kaut-
ta. Kirja on tulosta tutkimuspro-
sessista, joka kehiteltiin Vasem-
mistofoorumi ry:n tutkijayhtei-
sön keskusteluissa keväällä 2007.
Seitsemässä luvussa tarkastel-
laan vasemmiston suhdetta 1)
uuteen työväkeen, 2) työhön, 3)
uusiin työväenliikkeisiin, 4) glo-
baaliin liikkeeseen, 5) uuslibera-
lismin kritiikkiin, 6) sukupuoleen
ja 7) sosiaaliturvaan.
ty epätasaisuus teksteihin sisäl-
tyy. Tämä johtunee teoksen tuo-
tantotavasta. Opuksen ansioksi
voi sanoa merkittävien ajankoh-
taisten kysymysten epätavan-
omaisen pohtimisen. Kirjallisuus-
viitteet osoittavat laajaa lukenei-
teema on jo kauan ollut keskus-
telu jälkimodernista yhteiskun-
nasta ja työn muutoksista. Tällöin
on pohdittu työn riittävyyttä, si-
joittumista ja sisältöjä sekä työn
ja vapaa-ajan välisiä suhteita. Juu-
ri näihin ja lukuisiin muihin kysy-
myksiin pureutuu General Intel-
lect -tietotyön osuuskunta teok-
sessaan Vasemmisto etsii työtä.
Toimialakseen osuuskunta il-
moittaa yhteiskunnallisen tie-
don, konfliktin ja organisaation
itsenäisen tuotannon.
tavan näkemyksen siitä, millai-
nen olisi nykyiseen verrattuna pa-
rempi maailma. Tarvittaisiin ana-
lyysiä nykytilanteesta, järjestel-
mästä nimeltä kapitalismi. Teok-